Ensimmäinen blogini on hieman kuollut ja kuopattu, ensinnäkin siksi, että siitä on niin kauan kuin aloitin sen, ja toiseksi... Koska halusin tehdä uuden blogin. Logiikkani on vailla vertaa, eikös? :--D
Koska tämä on "virallinen" ensimmäinen postaukseni, kerron hieman itsestäni ja elämäntilanteestani. Olen siis tällä hetkellä 16-vuotias, ja menen tänä syksynä lukion ensimmäiselle luokalle. Hieman jännittää, kun on uusi koulu ja näin, mutta toisaalta olen hyvin innoissani sillä tapaan uusia ihmisiä ja saan opiskella uusia aineita, kuten filosofiaa ja psykologiaa. Harmittaa vain, että ranskan kieli alkaa meidän lukiossamme vain joka toinen vuosi, joten joudun odottamaan ensi vuoteen jotta voin aloittaa sen. 8<
Olen miettinyt aikas paljon tätä vaihtariksi lähtemistä, nyt jo reilusti yli vuoden. Näillä näkymin lähtöön olisi siis vielä kaksi vuotta, sillä olen lähdössä toisen lukiovuoteni jälkeen. Ensi tammikuussa olisi tarkoitus lähettää hakemuksen joko Exploriukselle tai STS:lle.
Niille jotka eivät ole lukeneet minun edellistä blogiani, kerron kuinka oikein sain tämän "hullun" idean vaihtarivuodesta päähäni.
Olin siis kahdeksannella luokalla. Oli kevät, ja luokanvalvojan tunnilla opettajamme jakeli EF:n esitteitä. Olin tylsistynyt, ja koska meillä ei ollut mitään muutakaan tekemistä, aloin huvikseni lueskelemaan sitä. Aikaisemmin ajatus vaihtovuodesta ei ollut koskaan edes käväissyt mielessäni, mutta kun luin kyseistä esitettä, olin kuin puulla päähän lyöty. Mikä tilaisuus!
Olin hieman aikaisemmin aloittanut lukemaan joitain kirjoja englanniksi, ja koska tykästyin ajatuksesta että saisin puhua englantia vuorokaudenympäri ja tutustua samalla uuteen kulttuuriin, jäi ajatus vaihtarivuodesta päähäni ja pysyi siellä.
Mentyäni kotiin samana päivänä, ojensin samaisen esitteen äidilleni, ja sanoin; "Tuonne minä menen."
"Ai Iso-Britanniaanko?", äitini kysyi kulmiaan kohottaen. Vastasin, että ei kuin Yhdysvaltoihin...
Missään vaiheessa ajatus vaihtarivuodesta ei saanut täysiä pakkeja vanhemmiltani, vaan ainakin äiti oli tukenani alusta asti, samoin isä, kunhan ensin vain kommentoi että "ei kannata, sattuu vielä tulemaan joku kauhea perhe!"
Nyt kun myöhemmin asiaa mietin, niin on aika huvittavaa että äitini oletti heti että lähden Britaniaan, kun pitkän varman "lähden Yhdysvaltoihin!"-jaksoni jälkeen, nyt nimittäin, olen hieman muuttanut mieltäni ja haluan sittenkin Britteihin. Jotenkin se että kaikki lempikirjailijani ja lempisarjani ovat brittiläisiä varmaan vaikuttaa asiaan. :'D
Olen myös tullut siihen tulokseen, tämän himputin kuuman kesän jälkeen, että jos menisin Yhdysvaltoihin ja pääsisin johonkin oikein lämpimään osavaltioon, niin kuolisin kuumuudesta. Hyvä kun kestän edes Suomen kesää, ja täällä ei edes ole kauhean lämmintä muihin maihin verrattuna. Brittien ilmasto on mukavan viileä mutta silti välillä lämmin. Isoa plussaa lienee myös se, että rakastan brittiaksentteja/skottiaksentteja ja olen aina halunnut käydä Englannissa...
Tässäpäs tämä, ensimmäinen blogipostini. Ja vielä ihan huvin vuoksi, lisään tähän erään hyvän kappaleen bändiltä nimeltä
Chameleon Circuit, jonka kaikki kappaleet ovat Doctor Who- aiheisia. TIMELORD ROCK. :'3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti